Tyyni Pullinen

Puutarha puutarhan sisällä – Tyyni Pullisen aiemmin näkemättömiä maalauksia Nissbackan kartanon veistospuiston 30-vuotisjuhlanäyttelyssä 1.6-1.9.2015

Nissbackan kartanon veistospuisto juhlistaa kolmattakymmennettä aukiolovuottaan esittelemällä Ateljee-galleriassa vasta löydetyn, aiemmin näkemättömän kokoelman kuvanveistäjä Laila Pullisen äidin, Tyyni Pullisen (1909-2008) maalauksia, jossa tämä siirtyy uransa alkuvaiheen pikkutarkasta naivismista kohti vapaampaa ekspressionismia.

“Maisema Irlannista” (1985)

Jos taiteen yksi funktioista on tallentaa aineeton ja häviävä, on Tyyni Pullinen todellakin taiteilija sanan painokkaimmassa muodossa.

Hänen ensimmäinen kokoelmansa syntyi todellisesta tilanteesta, reaktiona todelliseen tapahtumaan: jäätyään vuonna 1983 liikennonnettomuuden johdosta väliaikaisesti liikuntakyvyttömäksi hän osti harrastelijamaalarin kuolinpesän ja alkoi maalata. Syy oli kirkastunut oman elämän rajallisuuden kohtaamisen kautta: hän halusi maalata lapsuuden ja nuoruutensa Karjalan maisemat sellaisena kun ne muisti; kaikessa väriloistossaan, lapsilleen ja lastenlapsille, joilla oli menetetystä kotiseudusta jäljellä vain mustavalkoisia valokuvia.

“Maisema Karjalasta” (1988)

Maalarina Tyyni Pullinen oli täysin itseoppinut, mutta opiskellut parhaitten seurassa. Seurattuaan tyttärensä ja tämän Maaliskuulaisten taiteilijaryhmän perustaneiden kollegoiden opiskelua ja myöhemmin näyttelytoimintaa vanhempi Pullinen oli oppinut katsomalla, maalauksiin uppoamalla.

Hän myös mesenoi näitä nuoria taiteilijoita, ja hänen kotinsa seinällä riippuikin Esko Tirrosen ja Jaakko Sieväsen maalauksia. Varsinkin jälkimmäisen nuoruudenteoksien voimakkaasta väri-ilmaisusta on jälkiä Tyyni Pullisen ensimmäisissä teoksissa.

Tyttäreltään, kuvanveistäjä Laila Pulliselta (s. 1933) Pullinen otti vastaan neuvoja väriaineiden käsittelyssä ja muussa teknisessä. Tytär järkyttyi maalausten voimasta, mutta etenkin siitä miten hyviä ne olivat, ja osti välittömästi äidilleen parempilaatusia öljymaaleja.

Pullinen oli aito naivisti, ja se näkyy hänen maalauksiensa villeissä perpektiivi-sommitteluissa. Kenties hänen ilmiömäisin piirteensä maalarina on kuitenkin hänen herkkyytensä luonnon kuvaajana ja ymmärtäjänä. Yksittäiset kukat hän kuvaa niin tarkkaan että jokainen heteistä näkyy, ja usein kukat nousevat pääosaan suhteettoman suuriksi muuhun maalaukseen suhteutettuna, kuten Nissbackan valkovuokkomäkeä esittävässä guassissa.

“Valkovuokkomäki Nissbackassa” (1983)

Isokokoisimmmissa maalauksissa hän tuntuu loihtivan ruusun terälehtineen yhdellä siveltimenpyöräytyksellä, ja täyttävän näillä maiseman kokonaan.

“Kukkiva puu” (1989)

Poikkeuksillista lahjakkuutta hän näyttää kuitenkin käsitellessään vaikeimpia aiheita, kuten valoa, taivasta, merta, virtaavaa vettä. Auringon intensiivinen keltainen suorastaan tulvii metsän läpi, kuten Irlantilaisessa maisemassa tai Puistomaisemassa Lontoosta.

“Puisto Lontoossa” (1987)

Varsinkin myöhemmissä maalauksissaan Pullinen vapautui pikkutarkasta naivismistaan, ja hänen maisemoihinsa hiipi suorastaan ekspressionistista, miltei abstraktia voimaa.

“Auringonlasku niityllä” (1989)

Putkiremontin alta raivatusta varastosta löytyneessä myöhemmän kauden maalauksien kokoelmassa on näitä tauluja taajaan. Pullinen itse vähätteli niitä, eikä niitä koskaan nähty niissä näyttelyissä joissa äidin ja tyttären teoksia oli esillä rinnakkain (mm. Galerie Kaj Forsblom, Lappeenrannan taidemuseo jne). Niissä aiempien luontokuvien runollinen herkkyys muuntuu intohimoiseksi luonnonvoimien myllerykseksi, kuten huikeassa Terijoen rannassa pauhaava merta esittelevässä maalauksessa.

“Terijoen rantaa” (1989)

Pulliselle maalaaminen oli keino loihtia esiin kadotettu paratiisi, ja siksi tämä kokoelma asettuu luontevasti Nissbackan ympäristöön, paikkaan jossa hänen tyttärensä on säilyttänyt luonto- ja kulttuuriarvoiltaan merkittävän kohdan, eräänlaisen uhan alla olevan “paratiisin” itsessään. Maalaukset muodostavat puutarhan puutarhan sisällä, paikan jossa pysähtyä ja pohtia maalausten sanomaa, sitä mikä on meidän vastuumme menetettyjen ja uhan alla olevien paratiisien ja kulttuurimaisemien vaalimisessa.

Näyttelyssä on esillä myös kaksi Tyyni Pullisen Nissbackasta maalamaa taulua.

Puu Vantaalla/Perhe (Jean, Laila, Magnus) Nissbackan vanhan tammen juurella (1986)

–

Näyttely on auki keskiviikkoisin 12-18 ja sunnuntaisin 12-16, sisäänpääsy alueelle on 5 €. Sunnuntaisin sisäänpääsyyn sisältyy kokoelman esittely kello 14. Ryhmille sopimuksen mukaan, also in English.

Nissbackan muu kokoelma koostuu Laila Pullisen teoksista vuosilta 1955-2013, alkaen varhaisista kirjasinmetallisista oppilastöistä ja päätyen pronssiveistosten kautta monumentaalisiin, suomalaista graniittia hyödyntäviin kivi/pronssi- yhdistelmäveistoksiin. Alueella on myös esillä kaksi taitelijan suurikokoista maareliefiä ja kuvanveistäjä Matti Peltokankaan spektroliitistä veistetty teos ”Kulku” (1995).

SISÄÄNPÄÄSY: 5€, lapset alle 15 v. ilmaiseksi.

Esittelyt ryhmille varauksesta, myös aukioloaikojen ulkopuolella (sisältää 1,5 tunnin ohjatun kierroksen ja kokoelman esittelyn).

YHTEYSTIEDOT: Sotungintie 4, Vantaa. Bussit 740, 741 ja 742 Helsingin Rautatientorilta, laituri 11. Pysäkki “Sotungin Lukio”.

LISÄTIETOJA JA VARAUKSIA: +358(0)40-5859031, +358(0)9-8764632