LAILA ‘58: kuvanveistäjän ensiaskeleet

Laila '58

Nuori taiteilija Oulunkylän taiteilijatalon työhuoneessaan vuonna 1959. Teokset vasemmalta: Lepäävä (1958), Passio (1959), Lepakkotuoli (1958), Riisuutuva (1957), Emigrantti/Nina Terno (1958), Juoru (1958) ja Seisova (1958).

Keväällä 2018 perustettu Laila Pullisen säätiö esittäytyy palaamalla lähtöpisteeseen: Laila Pullisen ensimmäiseen yksityisnäyttelyyn vuonna 1958, josta tulee vuonna 2018 täyteen 60 vuotta.

Pullisen ensimmäinen yksityisnäyttely Helsingin Galerie Artekissa täyttyi pienistä kirjasinmetalli- ja terrakottafiguureista. Hän valatti niistä osan myöhemmin pronssiin. Göran Schildt totesi pyöreämuotoisten naisten olevan samalla kertaa perinteisiä, mutta valmiina räjähtämään pidätetystä voimasta. Pullinen halusi esitellä näyttelyssä aikaansaannoksiaan ennen lähtöään Italiaan. Näyttely otettiin hyvin vastaan ja Pullista pidettiin lahjakkaana lupauksena, mutta kuitenkin vain naisena. Galleria myi näyttelystä yhden teoksen.” (Laila Pullinen – Atti D’amore, WAM 2006)

Näyttely kartoittaa umpikujan, johon nuori naiskuvanveistäjä oli päätynyt valitsemansa alan miesvaltaisesta luonteesta johtuen. Jo tässä kokoelmassa hän esittää perinteisten jopa tahallisen kliseisen naiskuvaston (“Ruukki” ja “Juoru”) ohella myös mieshahmoja, mutta asettaa nämä varsin feminiinisinä pidettyihin asentoihin (“Lepakkotuoli” ja “Makaava”). Sen kautta hän jossain määrin kääntää miehen katseen päälaelleen, suodattamalla sen oman näkökulmansa kautta – teema johon Pullinen palasi myöhemmin, 2000-luvun suurikokoisissa piirustuksissaan, jossa hän asetti mieshahmot Velasquezilta ja Tizianilta lainattuihin naisfiguurien asentoihin.

Kommenttina aikalaiskrittiikkien “vain nainen” -henkiselle vähättelylle Pullinen esittää taiten piilotetun, mutta sitäkin tiukemman vastalauseen esineellistämällä miesfiguurin tavalla, jotka miestaitelijat ovat tehneet naiselle kautta taidehistorian. Jo 60 vuotta ennen #metoo-liikettä valmistuneet veistokset ovat ajankohtaisia, sillä ne kommunikoivat sukupuolitetun luonteensa vuoksi hämmästyttävän voimakkaasti nykyhetken kanssa.

Näyttelyssä on esillä Laila Pullisen säätiön kokoelmiin kuuluvia veistoksia vuoden 1958 näyttelystä, mutta myös pari veistosta joita ei aiemmin ole nähty: taiteilijan varastoista on löytynyt myös aeimmin esittämättömiä oppilastöitä ajalta juuri ennen yksityisnäyttelyä, ja nämä varhaiset teokset ovat esillä ensimmäistä kertaa.

Nissbackan kartanon veistospuisto on auki 1.6–1.9.2018, keskiviikkoisin 12–18 ja sunnuntaisin 12–16 (kokoelman ja puiston esittely sunnuntaisin klo 14). Viime vuoden tavoin veistospuiston yhteydessä sijaitseva Laila Pullisen taiteilijakoti on myös avoinna kesällä 2018, kuitenkin pääasiallisesti vain ryhmille varauksesta. Poikkeuksen aiempiin vuosiin on myös yleisöllä pääsy taiteilijakotiin ilman ennakkovarausta joka kuun viimeisenä sunnuntaina, klo 13 ja 15.30. Sunnuntaisin (säävaraus) alueella toimii myös pop up -kahvila, josta ostettuja virvokkeita voi nauttia puistossa.

Lisätietoja:

Jean Ramsay

toiminnanjohtaja

040-5859031

jean_at_nissbacka.com

Nissbackan kartanon veistospuisto

Sotungintie 4, Vantaa 01200

http://www.nissbacka.com

Advertisements

”Minulla on ehjät kädet, minä en pelkää kuolemaa”: Laila Pullisen muistonäyttely Näsin kartanon galleriassa Porvoossa 31.1.-11.3.2018

IMG_0351

Pääsali: valkoisia marmoreita ja suurikokoisia rasvaliitupiirustuksia

Näsin kartanon gallerian vuoden 2018  avaa professori, kuvanveistäjä Laila Pullisen (1933-2015) muistonäyttely, joka koostuu taiteilijan viimeisiksi jääneistä pienoisveistoksista, piirustuksista ja grafiikasta.

Pullisen yhdistää galleriaan galleristi Hanna Kaarina Syrjäläinen, jonka kanssa Pullinen teki yhteistyötä viimeisten vuosiensa aikana, pääasiallisesti Albert Edelfeltin säätiössä, mutta myös avaten Hanna Kaarinan Neitsytpolun gallerian näyttelyllään syksyllä 2009. Syrjäläinen on myös osallistunut Pullisen tuotantoa esittelevän Nissbackan kartanon veistospuiston tiedotukseen. Hän oli Pullisen läheinen henkilökohtainen ystävä.

IMG_0354

Dolce Vita -huone

Näsin kartanoon Pullisen poika ja Nissbackan toiminnanjohtaja Jean Ramsay tuo kokoelman Pullisen viimeisten vuosien teoksia, koostuen veistoksista ja grafiikasta vuosilta 2013-2015. Kokoelma on ollut suppeammassa muodossa esillä Creat Spacessa keväällä 2016, ja Lahden galleria Nuovossa 2017. Näsin kartanoon Ramsay on valikoinut Pullisen tuotannosta viimeisiin teoksiin liittyviä teoskokonaisuuksia, mm. Pina Bauschin Orfeus & Eyrydike -koreografian pohjalta tehty kookkaiden rasvaliitupiirustusten sarjan vuodelta 2013, ja tähän olennaisesti liittyviä tanssi-aiheisia teoksia Pullisen uran varrelta.

IMG_0352

Pina Bausch -sarja (etulalla Yksintanssi ja Kaksintanssi vuodelta 1971.)

Esillä on myös pari kookkaampaa kivipronssi-yhdistelmäveistosta, kuin myös Afrodite-aiheisia pienoisveistoksia vuosilta 1970-2013. Marmori ja pronssi -yhdistelmäveistoksia täydentää yksi Pullisen pääteoksista, Dolce Vita vuodelta 1970.Näsin kartanossa esillä oleva kokoelma esittelee täten Pullisen viimeiset teokset, mutta taustoittaa niitä samanhenkisillä ja samoja teemoja tutkivilla teoksilla Pullisen omista kokoelmista. Näyttelyssä on tästä johtuen normaalia gallerianäyttelyä syvempi museaalinen taso.

Näyttelyn avasi Nissbackan kartanon veistospuiston toiminnanjohtaja ja Lailan poika Jean Ramsay. Hän sai äskettäin Koneen säätiötä vuoden mittaisen taiteellisen työskentelyn mahdollistavan apurahan, jonka turvin hän viimeistelee ja täydentää vuonna 2018 kymmenisen vuotta työn alla olleen Laila Pullisen elämänkerrallisen teoksen ”Rikkileikitty nukke: Laila Pullisen elämä ja monta kuolemaa.” Ramsay myös esittelee näyttelyn aina lauantaisin kello 14. Näyttelyn nimi tulee Lailan haastattelusta kesältä 2015.

IMG_0353

Grafiikkahuone ja Croquis-sarja Rooman vuosilta 1962-66

Laila Pullinen in memoriam Galleria Näsin kartano 31.1.-11.3.2018, Näsinmäntie 1, 06100 Porvoo,

avoinna ti-pe klo 11-18, la-su klo 12-16. Sisäänpääsymaksu 3 €/hlö.

Lisätietoja:

Jean Ramsay, toiminnanjohtaja, Nissbackan kartanon veistospuisto,   jean@nissbacka.com, puh. 040-585 9031

Hanna Kaarina Syrjäläinen, galleria@nasinkartano.fi,

www.nasinkartano.fi puh. 040 55 29083

Kuvat: Petra Piitulainen-Ramsay

Nissbackan kartanon veistospuisto poikkeuksellisesti auki SM-hiihtojen aikaan (12-14.1.2018) tammikuussa 2018

IMG_9275

Hakunilan urheilupuistoa vastapäätä mäellä näkyy vanha viljamakasiini, ja sen edustalla nurmikoilla joitain pronssiveistoksia. Kyseessä on Nissbackan kartanon veistospuisto, vuodesta 1985 yleisölle avoinna ollut kokonaistaideteos, jossa kuvanveistäjä, professori Laila Pullisen (1933-2015) tuotantoa on kesäisin esillä 1500-luvulta peräisin olevassa kartanomiljöössä.

Urheilu ja taide on joskus nähty toistensa vastakohtina, mutta Pulliselle näin ei kuitenkaan ollut. Klassisen koulutuksen saanut ja antiikin kuvanveistoon pohjaava veistäjä tiedosti urheilun olevan saman prosessin juurella, josta taide syntyy: ihmisen rajoja ja suorituskykyä alati puskeva itsensä kanssa kilvoittelu on hyvin pitkälti myös kuvanveiston peruslähtökohta. ”Mens sana in corpore sano”, opettaa vanha sanonta – eheä hengen elämä vaatii perustakseen terveen ruumiin.

Pullinen oli itse nuorena ansioitunut hiihtäjä, ja osallistui useihin kilpailuihinkin asuessaan Lahdessa 1940-luvulla, ennen sairastumistaan tuberkuloosiin. Vaikka sairaus vei toisen keuhkon, hiihto pysyi: 1970-luvulla Pallaskeron tunturimaisemissa ja 1980-luvulta lähtien Sotungin pelloilla ja metsissä. Näillä hiihtoretkillään hän ammensi aiheita luonnosta, joka näkyy niin suuressa Helsinki-Vantaan lentokentällä esillä olevassa, räjäytystekniikalla toteutetussa Aurinko tunturissa – reliefissä (1967) kuin myös 80- ja 90-luvun maareliefeissä, joita on niin ikään esillä Nissbackan alueella. Onpa Nissbackan alueella esillä myös Pullisen urheilijateemaisia veistoksia, joista ainakin Hermes/Myllylä (2003) sivuaa hiihtoteemaa keskeisesti.

Vaikka näyttely on pääasiallisesti kesänäyttely, oli Pullisella aina unelma, että se voisi myös olla auki talvikuukausina. Pullisen kuoltua ideoitiin Vantaan kaupungin liikuntajohtaja Veli-Matti Kallislahden ja kulttuuritoimen johtaja Annukka Larkion kanssa ajatus lähentää veistospuiston ja urheilupuiston toimintaa. SM-hiihdot tarjoavat tähän mitä erinomaisimman mahdollisuuden, jonka johdosta puisto on nyt poikkeuksellisesti avoinna yleisölle kisojen aikaan seuraavasti:

Pe 13.25 ja 15.10
La 15.20

Kierrokset vetää veistospuiston toiminnanjohtaja ja Pullisen poika, Jean Ramsay. Kesto on n. 30 minuuttia, ja käsittää puiston ja makasiinin, vallitsevan säätilan mukaan mitoitettuna. Hinta 5€/kävijä, ei alennuksia. Rakennukset ovat lämmittämättömiä, eli kierrokseen tulee varautua asianomaisin talvivarustein. Mahdollisuus myös englanninkielisiin kierroksiin, joskin nämä pitää varata erikseen etukäteen.

Tervetuloa!

 

Jean Ramsay
040-5859031
jean@nissbacka.com

“Montréalista Sotunkiin – Laila Pullisen 60-luvun räjäytysreliefit suhteessa 80-luvun maareliefeihin”

Kuvanveistäjä Laila Pullinen

Kuvanveistäjä Laila Pullinen kädessään STEN-konepistooli. [Kuva: Helge Heinonen, JOKA, Museovirasto]

Vuoden 2017 vaihtuva näyttely ateljeerakennuksessa on “Montréalista Sotunkiin – Laila Pullisen 60-luvun räjäytysreliefit suhteessa 80-luvun maareliefeihin”, joka juhlistaa Montréalin maailmannäyttelyn 50-vuotisjuhlaa, ja siellä esillä olleiden Laila Pullisen räjäytyreliefien 50-vuotisjuhlavuotta.

Suuri, Helsinki-Vantaaltakin tuttu räjäytysreliefi Aurinko tunturissa (1967) on jälleen ajankohtainen: se on heinäkuun loppuun esillä Helsingin kaupungin taidemuseon HAM:in Modernia elämää! – näyttelyssä) ja näyttää Lailan tuotannossa kahden merkittävän teoskokonaisuuden yhtäläisyyksiä teos-, valokuva- ja pienoismallihavaintein. Vantaan taidemuseo Artsissa olevaan Vallaton! -näyttelyyn kesäkuun alussa teospari Bonnie & Clyde/Praha (1967), ja syyskuun alussa on luvassa aiheeseen liittyvä yllätys, joka pidettäköön vielä salassa.

Nissbackassa, Lailan ateljeessa on esillä on aiemmin näkemättömiä räjäytystekniikalla ja ampumalla (eräänlainen kunnianosoitus Niki de Saint Phallele) työstettyjä kuparireliefejä. Kyseessä on pienikokoisia koekappaleita, joilla taiteilija tutki tekniikkaa.

Esillä on niinikään Kiasman kokoelmiin kuuluvan Kuuma kuoppa (1966) -teoksen kaksoiskappaleita (Laila halusi näyttää tilaajalle Outokumpu Oy’lle, että hänen kehittämänsä tekniikka oli tarkka ja lopputulos monistettavissa; tekniikka vertautuutkin grafiikkaan, jossa samalla muotilla “painamalla” (eli tässä tapauksessa kuparilevyä aniittiräjähteillä aikaansaamaa räjähdyksellä pakottaen) saadaan aikaan identtinen teos), kuten patinoitu Kylmä kuoppa (1967) ja aiemmin tuntematon Protuberanssi (1967?), jossa räjähdys on puhkaissut muodon.

Laila-Pullinen-1966

Esillä on myös yllä olevassa aikalaiskuvassa oleva voimakkaan räjäytyksen läpäisemä Auringonkukka (1967). [Lähde: Wikipedia]

Nämä kontrastoidaan 80- ja 90-lukujen maareliefeihin, ja löydetään yhteyksiä topografisten maisemallisten kokonaisuuksien (jollaiseksi Aurinko tunturissakin on luettavissa, kuten teoksen nimikin kertoo) ja detaljien kautta. Maareliefit ovat esillä pienoismallein ja kuvahavaintein, mutta Nissbackan alueelta löytyy myös maareliefitekniikan prototyyppi, Muinainen meri (1987).

Lailan kuoltua 2015 veistospuiston toiminta on tarkoitus pitää mahdollisimman lähellä sitä mitä se on tähän asti ollut, ja toiminnan turvaamiseksi on perusteilla Laila Pullisen säätiö. Veistospuiston toiminnanjohtaja ja tulevan säätiön asiamies on Lailan poika Jean Ramsay, joka vastaa veistospuiston päivittäisestä pyörittämisestä.

Nissbackan asuinrakennuksen alakerta kollegoilta saatuine taidekokoelmineen on tarkoitus avata vaiheittain yleisölle vuonna 2017, aina 21.7.2017 lähtien (ainoastaan ryhmille aluksi, varaukset oheisesta numerosta ja sähköpostista), näyttelyn yhteydessä toimivana taiteilijakotikohteena, hieman Ainolan ja Halosenniemen tyyliin. Yläkerta säilyy perikunnan yksityiskäytössä.

Näyttely on auki kesäkuun alusta elokuun loppuun, keskiviikkoisin 12-18 ja sunnuntaisin 12-16, sisäänpääsy alueelle on 5 €.

Sunnuntaisin sisäänpääsyyn sisältyy kokoelman esittely kello 14. Ryhmille sopimuksen mukaan. Guided tours available also in English, please call in advance to book.

SISÄÄNPÄÄSY: 5€, lapset alle 15 v. ilmaiseksi. Esittelyt ryhmille varauksesta, myös aukioloaikojen ulkopuolella (sisältää 1-1,5 tunnin ohjatun kierroksen ja kokoelman esittelyn). Taiteilijakotikohteeseen sisäänpääsy on 5€/henkilö, ryhmän vetäjät ilmaiseksi.

YHTEYSTIEDOT: Sotungintie 4, Vantaa. Bussit 717, 717A ja 718 Helsingin Rautatientorilta, laituri 5. Pysäkki “Sotungintie” (V9425).

http://www.facebook.com/nissbacka.pullinen

LISÄTIETOJA JA VARAUKSIA: +358(0)40-5859031 tai jean@nissbacka.com

Aurinko tunturissa (1967) HAM:in Modernia elämää! -näyttelyssä

aurinkotunturissa_mg_9584(kuva: Raakkel Närhi/WAM)

Tänään aukeavassa Helsingin kaupungin taidemuseon HAM:in Modernia elämää! -näyttelyssä (3.3-30.7.2017) on esillä kuvanveistäjä Laila Pullisen (1933-2015) suuri räjäytystekniikalla toteutettu reliefi Aurinko tunturissa (1967). Teos oli esillä Suomen paviljongissa Montrealin maailmannäyttelyssä 1967, ja on kaikilla mittareilla yksi Lailan pääteoksista.

Outokummun kolmemillistä, liekkisulatustekniikalla toteutettua vallankumouksellisen puhdasta kuparilevyä hyödyntävä ja esittelevä teos toteutettiin räjäyttämällä Outokummun Harjavallan hiekkakuopilla, ja koottiin tehdasateljeella asennossa, jossa yksi kulma 4×9 metrisestä reliefistä miltei koskettaa maata.

Vaikka Laila mielletään teoksissaan runsaasti abstrakteja tehokeinoja käyttäväksi moderniksi taiteilijaksi, on hän kuitenkin ennen kaikkea uusfigurativisti: teoksien taustalla on aina joku figuratiivinen elementti, jonka kautta ne ankkuroituvat todellisuuteen. Tästä seuraa esimerkiksi se, että räjäytysreliefien ja 80/90-lukujen maareliefien välillä on elimellinen yhteys.

Teos kuvaa Lailan mukaan hetkeä, jolloin kiivaan oranssiksi tiivistynyt aurinko laskee horisontin taakse, sytyttäen maiseman viime hetkellä “aivan kuin tulimereksi”, jossa laaksot ja painaumat näkyvät varjoina. Katsojan eteen avautuu näin ollen eräänlainen topografinen näky auringonlaskusta tunturimaisemassa, kuten teoksen nimikin selittää.

Nyt aukeavassa näyttelyssä reliefin esittäminen ei ollut mahdollista alkuperäisessä asennossa, johtuen lattian kestävyysmitoituksista ja siitä, ettei alunperin teokseen suunniteltuja kattokiinnitysvaijereita voitu käyttää Tennispalatsin kattorakenteista johtuen. Tästä johtuen teos on tässä näyttelyssä ikäänkuin peilikuva itsestään. Kulma, jonka kuuluisi olla maassa, on katsojasta katsoen alareunan vasen. Liike lähtee tästä kulmasta, hieman samalla tavoin kun kangas vavahtelee ja resonoi jos sitä heilautetaan yhdestä reunasta. Ideaalissa tapauksessa tämä on nurkka, josta tarkasteltuna reliefi selittyy visuaalisesti Lailan aikomalla tavalla.

Veistos on kuitenkin aina kolmiulotteinen esine, ja jokainen näkösuunta ja kulma on aina suunniteltu ja tarkoitettu. Teos on ollut Lailan eläessä esillä kahdessa eri sijoituspaikassa Helsinki-Vantaan lentokentällä teoksen omistajan Ilmailulaitoksen (nyk. Finavian) tiloissa. Molemmissa tapauksissa teos on esitelty seinällä, ikäänkuin taulun tavoin. Tämä on tärkeä ennakkotapaus siitä, että teosta on aiemminkin taiteilijan hyväksynnällä esitelty “väärässä” eli ei-alkuperäisen mukaisessa asennossa.

Tähän turvautuen päädyimme museon henkilökunnan kanssa siihen ratkaisuun, että teos voi olla esillä tässä arvovaltaisessa näyttelyssä nykyisessä asennossaan, kuitenkin kiinnittäen seinätekstein ja kuvahavantein katsojan huomion siihen, ettei kyseessä ole alkuperäinen asento.

Teoksen suunniteltu asento, johon teos pystytettiin Wäinö Aaltosen museon retrospektiivisessa Atti D’Amore -näyttelyssä (2006), on esitetty oheisessa Raakkel Närhen WAM:in kuvanveistosalissa ottamassa valokuvassa. Kuvasta on seinätuloste myös teoksen yhteydessä näyttelytiloissa.

Näyttelyssä on myös esillä Helsingin kaupungin kokoelmiin kuuluva, Kallion virastotalon aulaveistokseksi tilattu Lailan Primavera-teossarjaan kuuluva pronssiveistos “Kevät ihmisessä” (1966), joka oli niinikään esillä Montrealissa.

 

Jean Ramsay

Toiminnanjohtaja

Nissbackan kartanon veistospuisto

SKULPTUR now open in Princes Gardens

_MG_1126

The President of the RBS, sculptor Terry New presented the exhibition from the side of the organisers on Wednesday, February 4th, at Princes Gardens in Kensington. The curator of the exhibition, Clare Mander, can be seen at the far right of the picture.

_MG_1130

The Finnish Ambassador, His Excellency Pekka Huhtaniemi gave a lovely opening speech detailing Laila’s importance to Finnish sculpture, and even though he had nothing to “unveil” as such (as he joked), declared the exhibition open.

_MG_1120

The crowd braved the fittingly Nordic conditions (5 celsius with light icy rain) in Princes Gardens, gathering around Hephaestus (1990) for the opening ceremony.

_MG_1100

Laila said this, for her, marked a return for her to the city to which she made her first study trip as a young student in 1955, working in a hospital in Richmond for three days a week in order to spend the remaining three days in museums (The British Museum and it’s Egyptian Room was a particular favourite).

_MG_1059

Pollux (2000) looking at Hephaestus (1990)

 

All photographs © Petra Piitulainen

Two of Laila’s sculptures take part in the SKULPTUR exhibition in London

Two sculptures by Laila Pullinen, Hephaestus (1990) and Pollux (2000) take part in the RBS‘s exhibition presenting Scandinavian sculpture, SKULPTUR. The exhibition opens on the 4th of January, and Laila’s works will be on show at Princes Gardens in London until January 2016.

We are pleased that the RBS chose this venue, as the majestic trees of the gardens replicate Nissbacka’s ancient oaks to a tee.

493 491

POLLUX (2000, Mäntsälä red-and-black granite & polished bronze, 199x112x93 cm)

Like its “brother” Castor, Pollux incorporates both cast bronze and colourful Finnish granite (Mäntsälä red and black granite). The red arcs in the granite are integrated into the general structural composition of the piece, functioning as starting points for the motion captured in the sculpture, the material itself guiding the sculptor.

In Pullinen’s vocabulary, stone has a strongly corporeal feel, whereas bronze, particularly in its polished form, is an allegory of the abstract, of the spiritual.  These two elements form an almost Dualistic composition, which is central to all her bronze and granite pieces of the 1990’s and 2000’s.

In Pullinen’s words, “one can see the world taking shape in these stones”. The powerful forces that shaped the material remain engrained in it, waiting to be unlocked by an artist’s hand and the spectator’s experience.

497 498

HEPHAESTUS (1990, cast bronze, 191x150x78 cm [plinth 21 cm])

Hephaestus was the Greek god of blacksmiths and sculptors, and that implied process of giving shape informs this sculpture. Laila Pullinen is perhaps best known for her 6-8 ft cast & polished bronze sculptures from the 1970’s and 80’s, and Hephaestus is a prime example of that series.

It retains the dimensions of an adult human being – which was evident on some of the bronzes of the 1970’s, yet has strong abstract leanings. As such it is, in Pullinen’s words, “an allegory for fixed, yet taut and strained motion”; of the abstract taking shape, of a state of perpetual becoming, of the shapeless being forged until it starts having a shape.

———————————————————-

As London’s only privately-owned public square, the Gardens offer a beautiful green tranquil space in the heart of central London. Princes Gardens is located within easy walking distance of South Kensington Tube station and attractions, including the Royal Albert Hall, Natural History, Science and V&A museums, Harrods and Hyde Park.

Address: Watts Way, Off Exhibition Road, South Kensington, London, SW7 1BA, United Kingdom

Nearest Underground Station: South Kensington Station.

Directions: At South Kensington station, turn right into the subway sign-posted for the museums and continue for approx. 5 minutes until you reach the very end of the subway. At the exit, cross the road and turn left up Exhibition Road walking towards Hyde Park. Take the second side street on the right that is Watts Way.