Tämä sivu keskittyy 2.12.2020 eteenpäin Nissbackan kartanon historiaan. Laila Pullisen veistospuistoa ja kotimuseota etsivän tulee vastedes suunnata osoitteeseen: /// http://www.lailapullinen.fi/

Denna sida fokuserar sen ds 2 december 2020 på Nissbacka gårds historia. Den som letar efter Laila Pullinens skulpturpark och hemmuseum bör hedanefter dirigera sig till adressen: http://www.lailapullinen.fi/

Vallitsevasta korona-tilanteesta johtuen Nissbacka ei näillä näkymin aukea laisinkaan kesällä 2020.

Tilanne on valitettava, sillä kesän 2020 piti ollaa käänteentekevä: hyvin menestyneen Vantaan taidemuseo Artsin näyttelyn tiimoilta oli tarkoitus kesällä 2020 laajentaa veistospuiston toimintaa nelipäiväiseksi (to-pe-la-su) ja avata Laila Pullisen taiteilijakoti pysyväksi osaksi veistospuiston toimintaa. Pullisen teoksia piti myös olla esillä kesäkuussa 2020 Oopperatalossa Helsingin kansainvälisen balettikilpailun yhteydessä, kuin myös OP-yhtymän omistuksessa olevan suuren krusifiksin “Tie, totuus ja elämä” (1977) palata kesäksi Temppeliaukion kirkkoon – jossa se on aiemminkin ollut esillä. Kumpikin näistä hankkeista peruuntui vallitsevasta pandemiatilanteesta johtuen: kilpailut siirtyivät ensi vuoteen ja teossiirto mahdollisesti loppuvuoteen.

 

 

 

Kesäkauden 2019 viimeisenä sunnuntaina 1.9.2019 Nissbackan kartanon veistospuistossa järjestetään luontoteemainen taidetyöpaja kaiken ikäisille lapsille klo 10-12.

Työpajassa lapset saavat luoda oman luontotaideteoksensa taidetyöpajaohjaajan opastamana. Hyödynnämme teoksissa erilaisia luonnonmateriaaleja, kuten tammenterhoja, kukkia, risuja ja lehtiä.

Tarvittavat materiaalit ja muut tarvikkeet, kuten maalausvälineet yms. saa paikan päältä.

Varaathan lapselle sopivat vaatteet ulkona liikkumista ja värien käyttöä ajatellen. Sateisella säällä työpaja järjestetään sisätiloissa.

Tapahtuma on ilmainen eikä vaadi ennakkoilmoittautumista! Veistospuistoon on alle 15-vuotiailta AINA vapaa pääsy (aikuiset 8€)

Pop-up -kahvila Café Anja & Annikki on avoinna veistospuistossa 12-16!

Veistospuiston ILMAINEN (sisältyy 8€ pääsylippuun) esittelykierros klo 14, Laila Pullisen taiteilijakodin kierrokset klo 13 ja 15.30 (8€, tai veistospuisto + taitelijakoti = 15€).

Osoite: Nissbackan kartanon veistospuisto, Sotungintie 4, 01200 Vantaa

Lisätietoja:  Työpajaohjaaja Jaana Ahtiainen

040 574 8295

jaana.ahtiainen(at)helsinki.fi

Vaikka Laila Pullinen tunnetaan pääasiallisesti räjäytetyistä kuparireliefeistään, parimetrisistä peiliksi hiotuista pronssiveistoksistaan ja monumentaalikokoisista kivipronssiyhdistelmäveistoksistaan, sisältyy tämän tuotteliaan kuvanveistäjän alkuvuosien tuotantoon mahtuu paljon muutakin.

Laila Pullisen säätiö jatkaa vaihtuvien näyttelyiden sarjaa koostamalla näistä vaihtoehtoisista poluista ja materiaalitutkielmista ensimmäisen yhtenäiseksi kuratoidun kokonaisuuden, “Haarautuvien polkujen puutarha – Muoto- ja materiaalitutkielmia 1959-1999” kesällä 2019 taiteilijan entiseen ateljeeseen. Nykyään teokset luokiteltaisiin kenties kokeellisiksi, mutta tästä termistä taiteilija ei pitänyt, vaan huudahti aina sen kuullessaan:

“Minä en kokeile — minä tutkin!” – Laila Pullinen

Debytoituaan ensimmäisessä näyttelyssään pääsääntöisesti figuratiivisiksi luokiteltavilla kirjasinmetallifiguureilla Pullinen suuntasi jatko-opintojen perässä Italiaan, jossa eurooppalainen informalismi olisi lopullisesti vakiinnuttava muotonsa 1960-luvun alkuvuosina. Jo ennen tuota matkaa hän oli nähnyt vuonna 1955 Lontoossa suuren Barbara Hepworthin retrospektiivin, joka innoitti nuorta taiteilijaa murtautumaan figuratiivisen taiteen alueelta viitteellisempään kolmiulotteiseen muotokieleen.

Nuori kuvanveistäjä hakeutui yksinkertaisesti rahallisista syistä huokeampien materiaalien pariin. Käytöstä poistettua kirjasinmetallia hän oli saanut ostettua “markan kilo” Helsingin Sanomien painotalosta, ja nyt hänen huomionsa kääntyi romurautaan ja puuhun. Hakkilan romuvarastosta löytyneistä Kastor-hellan osista Pullinen koosti Suomen taideakatemian kolmivuotisnäyttelyssä huomioidun hellaraudoista hitsattu Passio (1959), joka tuhoutui seuraavan näyttelyn kuljetusten yhteydessä, pitkälti johtuen valuraudan hitsaamisen mahdottomuudesta: teos ratkesi hitsauskohdan vierestä, hitsauksen seurauksena haurastuneesta kohdasta. Pullisen ollessa ulkomailla oli pahvilaatikkoon korjaamista varten laitettu teos heitetty roskiin Oulunkylän taiteilijataloa siivottaessa.

Virheistään oppinut Pullinen jatkoi tutkimuksiaan romuraudan parissa, ja koosti hitsaamalla ruostuneesta laivapellistä vajaan parimetrisen teoksen Anabasis (1959), joka oli esillä Taiteilijaseuran vuosinäyttelyssä 1959. Teoksessa on kaikuja Naum Gabon figuureista, ja muistumia Hepworthin pystyfiguureista. Kaksiulotteisen venyttämisessä kolmiulotteiseen tämä teos on monessa mielessä Passion perillinen. Tänä kesänä se on konservoitu taiteilijan toiveiden mukaan alkuperäiseen asuunsa.

Ensimmäinen asia, jonka Laila Pullinen osti Unescon stipendillään vuonna 1960, oli Olivetti Lettera -merkkinen matkakirjoituskone (sattumoisin sama konetyyppi, jota nuori Leonard Cohen käytti ensimmäisten runoteostensa ja romaaninsa kirjoittamiseen).

Koneen hajottua varsin pian – taiteilija epäili, että nuorelle viattomalle pohjoismaalaiselle oli myyty rikkinäinen kone – huijauksesta sisuuntunut nuori taiteilija päätti käyttää koneen osia pienikokoisiin ja humoristisiin, niinikään hitsaamalla kasattuihin monumenttiluonnoksiin: Olivetti Lettera – Uteliaat (1961) ja Olivetti Lettera – Monumenttiluonnos I (1961).

Siinä missä ”Uteliaat” löytää kirjoituskoneen koskettimista figuratiivisia ihmismäisiä muotoja (pyöreät koskettimet kuin naamat, kaarevat varret kuin venytetyt kaulat, hammasrattaat kuin jalkaterät) ja mimikoi toistensa ympärillä parveilevaa uteliasta ihmisryhmää, on monumenttiluonnos juuri sitä: siinä on havaittavissa Pulliselle myöhemmin ominaisia vertikaali- ja kaarimuotoja.

Tähän samaan vaiheeseen liittyy kookas seinäreliefi Mikkolantie 5 (1964), joka oli eränlainen runoelma taiteilijan ensimmäiselle oikealle ateljeelle, Oulunkylän taiteilijatalossa, jonka remontin yhteydessä poistettu vesiränni, kattohuopa ja kädensija avaireikineen muodostavat reliefimäisen teoksen, jonka heijastavan ja tummemman pinnan dialogi ennakoi Pullisen suuria pronsseja, kuin toki myös reliefimuoto jo itsessään tulevaa räjäytysreliefien sarjaa vuosina 1966-1967.

1960-luvun alkuvuosina Pullisen muotokieli siirtyy näiden omalta osaltaan arte povera -henkisten teosten kautta veistoksiin, jotka aikalaiset luokittelevet luokkaan ”objet trouvé”: puunkantoihin. Puu oli edullinen materiaali nuorelle kuvanveistäjälle, mutta ei ongelmaton, sillä kuivuessaan se halkeili. Runkopuu ei tästä syystä tullut kyseeseen, ja vaikka prässätty puu oli halkeamatonta, puuttui siitä jotain. Puun juuriosan syyrakenne oli oikea ratkaisu halkeamien vastustamiseksi, ja rakenteellisesti se tarjosi Pulliselle mielenkiitoisia sommittelumahdollisuuksia, joiden yhtenä lähtökohtana oli spontaani luonnon sisäinen muotokieli.

Taiteilija viimeisteli kannot polttamalla, maalaamalla ja patinoimalla, ja niiden läpäisevissä aukoissa voi nähdä viittauksia Barbara Hepworthiin. Yhtäkaikki luonnon sisäisen liikkeen etsimininen ja hyödyntäminen veistoksen kompositiossa tuli jälleen aiheelliseksi 2000-luvulla, värikkäitten graniittien kohdalla, joihin Pullinen sovelsi kantojen parissa kehittelemäänsä muotokieltä ja filosofiaa.

Ympyrä sulkeutui sopivalla tavalla vuonna 1999, kun Pullinen raivasi ateljeensa viereistä niittyä Nissbackassa näyttelykäyttöön, kodiksi uusille suurikoisille kivi-pronssiyhdistelmäveistoksille. Maan sisästä löytyi ruostunut vanha öljykanisteri, jonka paperinohueksi ruostunut pelti innoitti Pullista muovailemaan siitä pari teosta, jotka hän nimesi merkitsevällä tavalla — erään Leonard Cohenin aikoinaan juurikin Olivetti Letteralla kirjoittaman kokoelman mukaan: The Spice-box of The Earth (1999).

Nämä kaikki Pullisen pääsuunnista poikkeavat materiaalitutkielmat ovat nyt nähtävissä ensi kertaa samassa tilassa, Nissbackan Ateljee-galleriassa.

Lisätietoja:

Jean Ramsay

toiminnanjohtaja

040-5859031

jean_at_nissbacka.com

Nissbackan kartanon veistospuisto

Sotungintie 4, Vantaa 01200

http://www.nissbacka.com

EDIT: Ennuste lupaa heikohkoa sadetta illalle, mutta koska olimme päässeet HS:n menopalstalle, järjestetään festivaali SÄÄSTÄ RIIPPUMATTA. Pystytämme pari telttaa, mutta paikalle saapuvaa yleisöä ohjeistetaan silti pukeutumaan sään mukaisesti. Suosiosta riippuen saattamme saada telttakatosten alle pari piknik-pöytää, sillä kaavaillut piknik-viltit voitaneen unohtaa.

Nissbackan kesän 2018 viimeisenä sunnuntaina teemme uuden aluevaltauksen: esitämme pimenevässä elokuun illassa sarjan lyhytelokuvia, joiden löyhänä teemana voidaan nähdä luovan persoonan eri säikeiden ristiveto, tuo taiteilijuuden ristiaallokko.

1. Kuvataideakatemian ja Aalto-yliopiston opiskelijoiden videoteoksia:
‘The Swamp Didn’t Speak’, Aarni Vaarnamo, kesto 2 min.
‘Dawn to Dust’ Shubhangi Singh, kesto 5 min.
‘Filosofi’ Juha Hilpas, kesto 5 min 40 sek.
‘Unkown Animal’ Anna Björklund, kesto 6 min.
‘Pool’ Lassi Vairio, Lauri Elstelä, Teo Tornberg, Tomasz Sekular, kesto 5 min 10 sek.
‘Laughing I fell to the floor’, Frans Nybacka, Elena Salminen, kesto 9 min 25 sek.

2. Viktor Granön “Theseuskompleksi”, kesto 27 min.

3. Lisa Hovinheimon dokumenttielokuva ”Laila Pullinen – karjalainen kuvanveistäjä” (Production House, 2016)

Liput 10€

Kyseessä on ulkoilmatilaisuus (elokuvat projisoidaan taiteilijakodin seinään), joten yleisöä kehoitetaan puketumaan tämän mukaisesti.

Tarjolla on tuoleja 30 henkilölle ja 4-6 piknikvilttiä eturivissä. Piknik-korit ja omat eväät ovat siis sallittuja.

Pop up -kahvila Café Anja & Annikki on auki esitysten aikana, ja tarjolla on kahvia ja teetä sekä pientä suolaista ja makeaa.

Ennen elokuvia norjalais-suomalainen sarjakuvataiteilija ja muusikko Karstein Volle (Nazca, Towers of Romance, Dad) tuo uuden yhtyeensä ”Telomeres” lämmittämään estradin viihdyttämään yleisöä sillä välin, kun odottelemme illan tummumista, jotta pääsemme näyttämään elokuvia.

KV & Telomeres aloittavat klo 19.30

Varmistaaksesi lippusi varaa lippu meilitse: jean_AT_nissbacka.com

OSOITE: Nissbackan kartanon veistospuisto, Sotungintie 4, Vantaa.

Bussit 717, 717A, 718 Helsingin rautatientorilta, laituri 5. Jää pois pysäkillä “Sotungintie (V9425)”.

Keväällä 2018 perustettu Laila Pullisen säätiö esittäytyy palaamalla lähtöpisteeseen: Laila Pullisen ensimmäiseen yksityisnäyttelyyn vuonna 1958, josta tulee vuonna 2018 täyteen 60 vuotta.

“Pullisen ensimmäinen yksityisnäyttely Helsingin Galerie Artekissa täyttyi pienistä kirjasinmetalli- ja terrakottafiguureista. Hän valatti niistä osan myöhemmin pronssiin. Göran Schildt totesi pyöreämuotoisten naisten olevan samalla kertaa perinteisiä, mutta valmiina räjähtämään pidätetystä voimasta. Pullinen halusi esitellä näyttelyssä aikaansaannoksiaan ennen lähtöään Italiaan. Näyttely otettiin hyvin vastaan ja Pullista pidettiin lahjakkaana lupauksena, mutta kuitenkin vain naisena. Galleria myi näyttelystä yhden teoksen.” (Laila Pullinen – Atti D’amore, WAM 2006)

Näyttely kartoittaa umpikujan, johon nuori naiskuvanveistäjä oli päätynyt valitsemansa alan miesvaltaisesta luonteesta johtuen. Jo tässä kokoelmassa hän esittää perinteisten jopa tahallisen kliseisen naiskuvaston (“Ruukki” ja “Juoru”) ohella myös mieshahmoja, mutta asettaa nämä varsin feminiinisinä pidettyihin asentoihin (“Lepakkotuoli” ja “Makaava”). Sen kautta hän jossain määrin kääntää miehen katseen päälaelleen, suodattamalla sen oman näkökulmansa kautta – teema johon Pullinen palasi myöhemmin, 2000-luvun suurikokoisissa piirustuksissaan, jossa hän asetti mieshahmot Velasquezilta ja Tizianilta lainattuihin naisfiguurien asentoihin.

Kommenttina aikalaiskrittiikkien “vain nainen” -henkiselle vähättelylle Pullinen esittää taiten piilotetun, mutta sitäkin tiukemman vastalauseen esineellistämällä miesfiguurin tavalla, jotka miestaitelijat ovat tehneet naiselle kautta taidehistorian. Jo 60 vuotta ennen #metoo-liikettä valmistuneet veistokset ovat ajankohtaisia, sillä ne kommunikoivat sukupuolitetun luonteensa vuoksi hämmästyttävän voimakkaasti nykyhetken kanssa.

Näyttelyssä on esillä Laila Pullisen säätiön kokoelmiin kuuluvia veistoksia vuoden 1958 näyttelystä, mutta myös pari veistosta joita ei aiemmin ole nähty: taiteilijan varastoista on löytynyt myös aeimmin esittämättömiä oppilastöitä ajalta juuri ennen yksityisnäyttelyä, ja nämä varhaiset teokset ovat esillä ensimmäistä kertaa.

Lisätietoja:

Jean Ramsay

toiminnanjohtaja

040-5859031

jean_at_nissbacka.com

Nissbackan kartanon veistospuisto

Sotungintie 4, Vantaa 01200

http://www.nissbacka.com

Näsin kartanon gallerian vuoden 2018  avaa professori, kuvanveistäjä Laila Pullisen (1933-2015) muistonäyttely, joka koostuu taiteilijan viimeisiksi jääneistä pienoisveistoksista, piirustuksista ja grafiikasta.

Pullisen yhdistää galleriaan galleristi Hanna Kaarina Syrjäläinen, jonka kanssa Pullinen teki yhteistyötä viimeisten vuosiensa aikana, pääasiallisesti Albert Edelfeltin säätiössä, mutta myös avaten Hanna Kaarinan Neitsytpolun gallerian näyttelyllään syksyllä 2009. Syrjäläinen on myös osallistunut Pullisen tuotantoa esittelevän Nissbackan kartanon veistospuiston tiedotukseen. Hän oli Pullisen läheinen henkilökohtainen ystävä.

Näsin kartanoon Pullisen poika ja Nissbackan toiminnanjohtaja Jean Ramsay tuo kokoelman Pullisen viimeisten vuosien teoksia, koostuen veistoksista ja grafiikasta vuosilta 2013-2015. Kokoelma on ollut suppeammassa muodossa esillä Creat Spacessa keväällä 2016, ja Lahden galleria Nuovossa 2017. Näsin kartanoon Ramsay on valikoinut Pullisen tuotannosta viimeisiin teoksiin liittyviä teoskokonaisuuksia, mm. Pina Bauschin Orfeus & Eyrydike -koreografian pohjalta tehty kookkaiden rasvaliitupiirustusten sarjan vuodelta 2013, ja tähän olennaisesti liittyviä tanssi-aiheisia teoksia Pullisen uran varrelta.

Esillä on myös pari kookkaampaa kivipronssi-yhdistelmäveistosta, kuin myös Afrodite-aiheisia pienoisveistoksia vuosilta 1970-2013. Marmori ja pronssi -yhdistelmäveistoksia täydentää yksi Pullisen pääteoksista, Dolce Vita vuodelta 1970.Näsin kartanossa esillä oleva kokoelma esittelee täten Pullisen viimeiset teokset, mutta taustoittaa niitä samanhenkisillä ja samoja teemoja tutkivilla teoksilla Pullisen omista kokoelmista. Näyttelyssä on tästä johtuen normaalia gallerianäyttelyä syvempi museaalinen taso.

Näyttelyn avasi Nissbackan kartanon veistospuiston toiminnanjohtaja ja Lailan poika Jean Ramsay. Hän sai äskettäin Koneen säätiötä vuoden mittaisen taiteellisen työskentelyn mahdollistavan apurahan, jonka turvin hän viimeistelee ja täydentää vuonna 2018 kymmenisen vuotta työn alla olleen Laila Pullisen elämänkerrallisen teoksen ”Rikkileikitty nukke: Laila Pullisen elämä ja monta kuolemaa.” Ramsay myös esittelee näyttelyn aina lauantaisin kello 14. Näyttelyn nimi tulee Lailan haastattelusta kesältä 2015.

Laila Pullinen in memoriam Galleria Näsin kartano 31.1.-11.3.2018, Näsinmäntie 1, 06100 Porvoo,

avoinna ti-pe klo 11-18, la-su klo 12-16. Sisäänpääsymaksu 3 €/hlö.

Lisätietoja:

Jean Ramsay, toiminnanjohtaja, Nissbackan kartanon veistospuisto,   jean@nissbacka.com, puh. 040-585 9031

Hanna Kaarina Syrjäläinen, galleria@nasinkartano.fi,

www.nasinkartano.fi puh. 040 55 29083

Kuvat: Petra Piitulainen-Ramsay

Hakunilan urheilupuistoa vastapäätä mäellä näkyy vanha viljamakasiini, ja sen edustalla nurmikoilla joitain pronssiveistoksia. Kyseessä on Nissbackan kartanon veistospuisto, vuodesta 1985 yleisölle avoinna ollut kokonaistaideteos, jossa kuvanveistäjä, professori Laila Pullisen (1933-2015) tuotantoa on kesäisin esillä 1500-luvulta peräisin olevassa kartanomiljöössä.

Urheilu ja taide on joskus nähty toistensa vastakohtina, mutta Pulliselle näin ei kuitenkaan ollut. Klassisen koulutuksen saanut ja antiikin kuvanveistoon pohjaava veistäjä tiedosti urheilun olevan saman prosessin juurella, josta taide syntyy: ihmisen rajoja ja suorituskykyä alati puskeva itsensä kanssa kilvoittelu on hyvin pitkälti myös kuvanveiston peruslähtökohta. ”Mens sana in corpore sano”, opettaa vanha sanonta – eheä hengen elämä vaatii perustakseen terveen ruumiin.

Pullinen oli itse nuorena ansioitunut hiihtäjä, ja osallistui useihin kilpailuihinkin asuessaan Lahdessa 1940-luvulla, ennen sairastumistaan tuberkuloosiin. Vaikka sairaus vei toisen keuhkon, hiihto pysyi: 1970-luvulla Pallaskeron tunturimaisemissa ja 1980-luvulta lähtien Sotungin pelloilla ja metsissä. Näillä hiihtoretkillään hän ammensi aiheita luonnosta, joka näkyy niin suuressa Helsinki-Vantaan lentokentällä esillä olevassa, räjäytystekniikalla toteutetussa Aurinko tunturissa – reliefissä (1967) kuin myös 80- ja 90-luvun maareliefeissä, joita on niin ikään esillä Nissbackan alueella. Onpa Nissbackan alueella esillä myös Pullisen urheilijateemaisia veistoksia, joista ainakin Hermes/Myllylä (2003) sivuaa hiihtoteemaa keskeisesti.

Vaikka näyttely on pääasiallisesti kesänäyttely, oli Pullisella aina unelma, että se voisi myös olla auki talvikuukausina. Pullisen kuoltua ideoitiin Vantaan kaupungin liikuntajohtaja Veli-Matti Kallislahden ja kulttuuritoimen johtaja Annukka Larkion kanssa ajatus lähentää veistospuiston ja urheilupuiston toimintaa. SM-hiihdot tarjoavat tähän mitä erinomaisimman mahdollisuuden, jonka johdosta puisto on nyt poikkeuksellisesti avoinna yleisölle kisojen aikaan seuraavasti:

Pe 13.25 ja 15.10
La 15.20

Kierrokset vetää veistospuiston toiminnanjohtaja ja Pullisen poika, Jean Ramsay. Kesto on n. 30 minuuttia, ja käsittää puiston ja makasiinin, vallitsevan säätilan mukaan mitoitettuna. Hinta 5€/kävijä, ei alennuksia. Rakennukset ovat lämmittämättömiä, eli kierrokseen tulee varautua asianomaisin talvivarustein. Mahdollisuus myös englanninkielisiin kierroksiin, joskin nämä pitää varata erikseen etukäteen.

Tervetuloa!

 

Jean Ramsay
040-5859031
jean@nissbacka.com

Vuoden 2017 vaihtuva näyttely ateljeerakennuksessa on “Montréalista Sotunkiin – Laila Pullisen 60-luvun räjäytysreliefit suhteessa 80-luvun maareliefeihin”, joka juhlistaa Montréalin maailmannäyttelyn 50-vuotisjuhlaa, ja siellä esillä olleiden Laila Pullisen räjäytyreliefien 50-vuotisjuhlavuotta.

Suuri, Helsinki-Vantaaltakin tuttu räjäytysreliefi Aurinko tunturissa (1967) on jälleen ajankohtainen: se on heinäkuun loppuun esillä Helsingin kaupungin taidemuseon HAM:in Modernia elämää! – näyttelyssä) ja näyttää Lailan tuotannossa kahden merkittävän teoskokonaisuuden yhtäläisyyksiä teos-, valokuva- ja pienoismallihavaintein. Vantaan taidemuseo Artsissa olevaan Vallaton! -näyttelyyn kesäkuun alussa teospari Bonnie & Clyde/Praha (1967), ja syyskuun alussa on luvassa aiheeseen liittyvä yllätys, joka pidettäköön vielä salassa.

Nissbackassa, Lailan ateljeessa on esillä on aiemmin näkemättömiä räjäytystekniikalla ja ampumalla (eräänlainen kunnianosoitus Niki de Saint Phallele) työstettyjä kuparireliefejä. Kyseessä on pienikokoisia koekappaleita, joilla taiteilija tutki tekniikkaa.

Esillä on niinikään Kiasman kokoelmiin kuuluvan Kuuma kuoppa (1966) -teoksen kaksoiskappaleita (Laila halusi näyttää tilaajalle Outokumpu Oy’lle, että hänen kehittämänsä tekniikka oli tarkka ja lopputulos monistettavissa; tekniikka vertautuutkin grafiikkaan, jossa samalla muotilla “painamalla” (eli tässä tapauksessa kuparilevyä aniittiräjähteillä aikaansaamaa räjähdyksellä pakottaen) saadaan aikaan identtinen teos), kuten patinoitu Kylmä kuoppa (1967) ja aiemmin tuntematon Protuberanssi (1967?), jossa räjähdys on puhkaissut muodon.

Nämä kontrastoidaan 80- ja 90-lukujen maareliefeihin, ja löydetään yhteyksiä topografisten maisemallisten kokonaisuuksien (jollaiseksi Aurinko tunturissakin on luettavissa, kuten teoksen nimikin kertoo) ja detaljien kautta. Maareliefit ovat esillä pienoismallein ja kuvahavaintein, mutta Nissbackan alueelta löytyy myös maareliefitekniikan prototyyppi, Muinainen meri (1987).

Lailan kuoltua 2015 veistospuiston toiminta on tarkoitus pitää mahdollisimman lähellä sitä mitä se on tähän asti ollut, ja toiminnan turvaamiseksi on perusteilla Laila Pullisen säätiö. Veistospuiston toiminnanjohtaja ja tulevan säätiön asiamies on Lailan poika Jean Ramsay, joka vastaa veistospuiston päivittäisestä pyörittämisestä.

Nissbackan asuinrakennuksen alakerta kollegoilta saatuine taidekokoelmineen on tarkoitus avata vaiheittain yleisölle vuonna 2017, aina 21.7.2017 lähtien (ainoastaan ryhmille aluksi, varaukset oheisesta numerosta ja sähköpostista), näyttelyn yhteydessä toimivana taiteilijakotikohteena, hieman Ainolan ja Halosenniemen tyyliin. Yläkerta säilyy perikunnan yksityiskäytössä.

LISÄTIETOJA JA VARAUKSIA: +358(0)40-5859031 tai jean@nissbacka.com