nissbacka

Aurinko tunturissa (1967) HAM:in Modernia elämää! -näyttelyssä

Posted on March 2, 2017March 2, 2017 by nissbacka

aurinkotunturissa_mg_9584 (kuva: Raakkel Närhi/WAM)

Tänään aukeavassa Helsingin kaupungin taidemuseon HAM:in Modernia elämää! -näyttelyssä (3.3-30.7.2017) on esillä kuvanveistäjä Laila Pullisen (1933-2015) suuri räjäytystekniikalla toteutettu reliefi Aurinko tunturissa (1967). Teos oli esillä Suomen paviljongissa Montrealin maailmannäyttelyssä 1967, ja on kaikilla mittareilla yksi Lailan pääteoksista.

Outokummun kolmemillistä, liekkisulatustekniikalla toteutettua vallankumouksellisen puhdasta kuparilevyä hyödyntävä ja esittelevä teos toteutettiin räjäyttämällä Outokummun Harjavallan hiekkakuopilla, ja koottiin tehdasateljeella asennossa, jossa yksi kulma 4×9 metrisestä reliefistä miltei koskettaa maata.

Vaikka Laila mielletään teoksissaan runsaasti abstrakteja tehokeinoja käyttäväksi moderniksi taiteilijaksi, on hän kuitenkin ennen kaikkea uusfigurativisti: teoksien taustalla on aina joku figuratiivinen elementti, jonka kautta ne ankkuroituvat todellisuuteen. Tästä seuraa esimerkiksi se, että räjäytysreliefien ja 80/90-lukujen maareliefien välillä on elimellinen yhteys.

Teos kuvaa Lailan mukaan hetkeä, jolloin kiivaan oranssiksi tiivistynyt aurinko laskee horisontin taakse, sytyttäen maiseman viime hetkellä “aivan kuin tulimereksi”, jossa laaksot ja painaumat näkyvät varjoina. Katsojan eteen avautuu näin ollen eräänlainen topografinen näky auringonlaskusta tunturimaisemassa, kuten teoksen nimikin selittää.

Nyt aukeavassa näyttelyssä reliefin esittäminen ei ollut mahdollista alkuperäisessä asennossa, johtuen lattian kestävyysmitoituksista ja siitä, ettei alunperin teokseen suunniteltuja kattokiinnitysvaijereita voitu käyttää Tennispalatsin kattorakenteista johtuen. Tästä johtuen teos on tässä näyttelyssä ikäänkuin peilikuva itsestään. Kulma, jonka kuuluisi olla maassa, on katsojasta katsoen alareunan vasen. Liike lähtee tästä kulmasta, hieman samalla tavoin kun kangas vavahtelee ja resonoi jos sitä heilautetaan yhdestä reunasta. Ideaalissa tapauksessa tämä on nurkka, josta tarkasteltuna reliefi selittyy visuaalisesti Lailan aikomalla tavalla.

Veistos on kuitenkin aina kolmiulotteinen esine, ja jokainen näkösuunta ja kulma on aina suunniteltu ja tarkoitettu. Teos on ollut Lailan eläessä esillä kahdessa eri sijoituspaikassa Helsinki-Vantaan lentokentällä teoksen omistajan Ilmailulaitoksen (nyk. Finavian) tiloissa. Molemmissa tapauksissa teos on esitelty seinällä, ikäänkuin taulun tavoin. Tämä on tärkeä ennakkotapaus siitä, että teosta on aiemminkin taiteilijan hyväksynnällä esitelty “väärässä” eli ei-alkuperäisen mukaisessa asennossa.

Tähän turvautuen päädyimme museon henkilökunnan kanssa siihen ratkaisuun, että teos voi olla esillä tässä arvovaltaisessa näyttelyssä nykyisessä asennossaan, kuitenkin kiinnittäen seinätekstein ja kuvahavantein katsojan huomion siihen, ettei kyseessä ole alkuperäinen asento.

Teoksen suunniteltu asento, johon teos pystytettiin Wäinö Aaltosen museon retrospektiivisessa Atti D’Amore -näyttelyssä (2006), on esitetty oheisessa Raakkel Närhen WAM:in kuvanveistosalissa ottamassa valokuvassa. Kuvasta on seinätuloste myös teoksen yhteydessä näyttelytiloissa.

Näyttelyssä on myös esillä Helsingin kaupungin kokoelmiin kuuluva, Kallion virastotalon aulaveistokseksi tilattu Lailan Primavera-teossarjaan kuuluva pronssiveistos “Kevät ihmisessä” (1966), joka oli niinikään esillä Montrealissa.

Jean Ramsay

Toiminnanjohtaja

Nissbackan kartanon veistospuisto

SKULPTUR now open in Princes Gardens

Posted on February 11, 2015February 19, 2015 by nissbacka

The President of the RBS, sculptor Terry New presented the exhibition from the side of the organisers on Wednesday, February 4th, at Princes Gardens in Kensington. The curator of the exhibition, Clare Mander, can be seen at the far right of the picture.

The Finnish Ambassador, His Excellency Pekka Huhtaniemi gave a lovely opening speech detailing Laila’s importance to Finnish sculpture, and even though he had nothing to “unveil” as such (as he joked), declared the exhibition open.

The crowd braved the fittingly Nordic conditions (5 celsius with light icy rain) in Princes Gardens, gathering around Hephaestus (1990) for the opening ceremony.

Laila said this, for her, marked a return for her to the city to which she made her first study trip as a young student in 1955, working in a hospital in Richmond for three days a week in order to spend the remaining three days in museums (The British Museum and it’s Egyptian Room was a particular favourite).

Pollux (2000) looking at Hephaestus (1990)

All photographs © Petra Piitulainen

Two of Laila’s sculptures take part in the SKULPTUR exhibition in London

Posted on January 28, 2015January 29, 2015 by nissbacka

Two sculptures by Laila Pullinen, Hephaestus (1990) and Pollux (2000) take part in the RBS‘s exhibition presenting Scandinavian sculpture, SKULPTUR. The exhibition opens on the 4th of January, and Laila’s works will be on show at Princes Gardens in London until January 2016.

We are pleased that the RBS chose this venue, as the majestic trees of the gardens replicate Nissbacka’s ancient oaks to a tee.

POLLUX (2000, Mäntsälä red-and-black granite & polished bronze, 199x112x93 cm)

Like its “brother” Castor, Pollux incorporates both cast bronze and colourful Finnish granite (Mäntsälä red and black granite). The red arcs in the granite are integrated into the general structural composition of the piece, functioning as starting points for the motion captured in the sculpture, the material itself guiding the sculptor.

In Pullinen’s vocabulary, stone has a strongly corporeal feel, whereas bronze, particularly in its polished form, is an allegory of the abstract, of the spiritual. These two elements form an almost Dualistic composition, which is central to all her bronze and granite pieces of the 1990’s and 2000’s.

In Pullinen’s words, “one can see the world taking shape in these stones”. The powerful forces that shaped the material remain engrained in it, waiting to be unlocked by an artist’s hand and the spectator’s experience.

HEPHAESTUS (1990, cast bronze, 191x150x78 cm [plinth 21 cm])

Hephaestus was the Greek god of blacksmiths and sculptors, and that implied process of giving shape informs this sculpture. Laila Pullinen is perhaps best known for her 6-8 ft cast & polished bronze sculptures from the 1970’s and 80’s, and Hephaestus is a prime example of that series.

It retains the dimensions of an adult human being – which was evident on some of the bronzes of the 1970’s, yet has strong abstract leanings. As such it is, in Pullinen’s words, “an allegory for fixed, yet taut and strained motion”; of the abstract taking shape, of a state of perpetual becoming, of the shapeless being forged until it starts having a shape.

———————————————————-

As London’s only privately-owned public square, the Gardens offer a beautiful green tranquil space in the heart of central London. Princes Gardens is located within easy walking distance of South Kensington Tube station and attractions, including the Royal Albert Hall, Natural History, Science and V&A museums, Harrods and Hyde Park.

Address: Watts Way, Off Exhibition Road, South Kensington, London, SW7 1BA, United Kingdom

Nearest Underground Station: South Kensington Station.

Directions: At South Kensington station, turn right into the subway sign-posted for the museums and continue for approx. 5 minutes until you reach the very end of the subway. At the exit, cross the road and turn left up Exhibition Road walking towards Hyde Park. Take the second side street on the right that is Watts Way.